Kirjarovio – Futurismi & fasismi

Tässä Kirjarovion laajassa keskustelujaksossa pureudutaan italialaiseen futurismiin ja sen monisyiseen suhteeseen fasismiin kirjallisuuden, historian ja kulttuurin näkökulmasta. Lähtökohtana on futurismi modernin kokemuksen äärimmäisenä muotona: meluna, nopeutena, teknologiana, sodan estetiikkana ja tietoisen provokaation keinona.

Keskustelu etenee Filippo Tommaso Marinettista fasismin kulttuurisiin muotoihin, sotaa edeltävästä modernisaation hurmoksesta 1920–30-lukujen Italian poliittiseen ja taiteelliseen ilmapiiriin. Mukana on laaja kattaus kirjallisuutta, aatehistoriaa ja kulttuurisia sivupolkuja: futurismi ei näyttäydy vain poliittisena ilmiönä, vaan esteettisenä ja eksistentiaalisena vastauksena modernin maailman kriisiin.

Yli kolmituntinen jakso sisältää Kirjaroviolle ominaista rönsyilyä ja runsasta materiaalin käsittelyä. Keskustelussa pohditaan myös futurismin perintöä ja kysytään, miksi juuri futurismi ja fasismi tuntuvat yhä puhuttelevilta nykykulttuurissa. Lopuksi katse kääntyy nykypäivään: kaipaako yhteiskunta jälleen jonkinlaista uutta futurismia, ja jos kaipaa, millaista se voisi olla?

Kirjarovio – Futurismi & fasismi | Marja Härmänmaa

Tässä Kirjarovion erikoisjaksossa kuullaan Turun yliopiston modernin italian kirjallisuuden dosentti Marja Härmänmaa, joka avaa italialaisen futurismin ja fasismin suhdetta kulttuurihistorian näkökulmasta.

Keskustelussa käsitellään futurismia kirjallisena ja taiteellisena liikkeenä, sen suhdetta modernisaatioon, sotaan ja teknologiaan sekä sitä, miksi futurismi kietoutui fasismin poliittiseen projektiin.

Samalla pureudutaan aikakauden Italian kulttuurisiin jännitteisiin ja siihen, miksi futurismi herättää yhä ristiriitaisia reaktioita.

Jun’ichirō Tanizaki on yksi 1900-luvun merkittävimmistä japanilaisista kirjailijoista, jonka tuotannon kautta modernin Japanin kulttuurinen itseymmärrys on pitkälti muotoutunut. Hänen pitkä uransa ulottuu keisarillisen Japanin viimeisistä vuosikymmenistä sodanjälkeiseen aikaan, ja hänen teoksensa kulkevat näiden murrosten mukana kokemuksellisella ja esteettisellä tasolla.

Tässä Kirjarovion jaksossa keskitymme Tanizakin tunnetuimpaan esseeteokseen "Varjojen ylistys", vuodelta 1933. Kyse ei ole romaanista eikä järjestelmällisestä estetiikan teoriasta, vaan esseestä, jossa japanilaisen ja länsimaisen modernin välistä jännitettä tarkastellaan arkisten ja konkreettisten ja välillä banaalienkin esimerkkien kautta. Valo ja pimeys, arkkitehtuuri, käyttöesineet, ruoka, astiat, ruumis, iho, arjen tilat ja jopa käymälät muodostavat Tanizakille tavan jäsentää kulttuuria materiaalien ja käytäntöjen tasolla.

Tanizaki ei vastusta modernisaatiota sinänsä eikä esitä paluuta menneisyyteen. Hän hyväksyy modernin elämän peruuttamattomana tosiasiana, mutta kysyy, mitä tapahtuu esteettiselle ja kokemukselliselle ulottuvuudelle silloin, kun ympäristö muokataan yksinomaan tehokkuuden, hygienian ja maksimaalisen näkyvyyden ehdoilla. Miksi hämäryys, epäsuoruus ja varjo ovat monissa kulttuureissa toimineet merkityksen säilyttäjinä eikä puutteina.

Millä ehdoilla hitaus, vaimeus ja vaikeasti mitattavat, mutta merkitykselliset kokemukset lakkaavat olemasta kulttuurisia voimavaroja ja muuttuvat ongelmiksi, jotka halutaan poistaa näkyvyyden ja hallinnan nimissä, varjoista välittämättä?

Tervetuloa Kirjarovion pariin.